Gallerian päätilassa

Hannu Castren

PISTE, VIIVA, NELIÖ JA RIMA

8. – 30.8. 2020

Olen tehnyt työurani kuvataidekriitikkona ja toiminut samalla kuvataiteen opettajana ja kuraattorina sekä kirjoittanut muutaman kirjankin. Kuvan kääntäminen sanoiksi on ollut tärkein haaste yli 45 vuotta.

Tuskinpa olisin kriitikkona pärjännyt kollegoille Helsingissä tai New Yorkissa ellen olisi myös itse tehnyt kuvia kaiken aikaa, jo pikkupojasta lähtien. Myös kiinteät yhteydet taiteilijoihin ja heidän työskentelyynsä ovat olleet tärkeitä siinä, että tulkintaan ja arvioon on löytynyt mahdollisimman tyköistuvat ja samalla eloisat sanat. Yliteoretisoitumisen aikana olen korostanut kirjoittamisen taiteilijalähtöisyyttä.

Työkeikkojen viimeisinä umpiväsyneinä minuutteina ristisanat ovat olleet hyvä keino aivan kuin lyhentää junan tai bussin matka-aikaa. Muutama vuosi sitten huomasin ja samalla yllätyin, kuinka paljon ristisanoissa ammennetaan samasta kuvapankista kuin kuvataiteessakin. Löysin yhteydestä vekkulin menetelmän luovalle synteesille, jossa kuva ei voi olla ilman sanaa.

Tärkeää on yhdellä sanalla ratkaista, mitä kuva esittää.  Esittävyydellä tai ei-esittävyydellä saati erilaisilla kuvan tyylikysymyksillä ei ole mitään merkitystä, kunhan oikea sana vain löytyy. Siksi myös minä saan luvan työskennellä niin monipuolisesti kuin kaikkiruokaiseksi kehittynyt taidenäkemykseni tuntee halua. Siitä syntyy taiteellinen seikkailu.