Galleria

Elokuu

 Hannu Castrén
PISTE, VIIVA, NELIÖ JA RIMA
8.8 -30.8.2020

Olen tehnyt työurani kuvataidekriitikkona ja toiminut samalla kuvataiteen opettajana ja kuraattorina sekä kirjoittanut muutaman kirjankin. Kuvan kääntäminen sanoiksi on ollut tärkein haaste yli 45 vuotta.

Vuosikymmenten aikana myös taiteilijat itse ovat alkaneet puhua ja kirjoittaa taiteestaan yhä enemmän. Kun aloitin 1970-luvun lopulla, oli tyypillistä, että enemmistö heistä kieltäytyi teostensa julkisesta sanallistamisesta: Kuvat puhukoot puolestaan oli silloin vielä järkähtämätön peruste. Nykyään taiteilijat kirjoittavat ja tutkivat kuin vettä vaan ja vastaavasti kuvataidekriitikoiden merkitys taidemaailmassa on vaimentunut.

Tuskinpa olisin kriitikkona pärjännyt kollegoille Helsingissä tai New Yorkissa ellen olisi myös itse tehnyt kuvia kaiken aikaa, jo pikkupojasta lähtien. Myös kiinteät yhteydet taiteilijoihin ja heidän työskentelyynsä ovat olleet tärkeitä siinä, että tulkintaan ja arvioon on löytynyt mahdollisimman tyköistuvat ja samalla eloisat sanat. Yliteoretisoitumisen aikana olen korostanut kirjoittamisen taiteilijalähtöisyyttä.

Työkeikkojen viimeisinä umpiväsyneinä minuutteina ristisanat ovat olleet hyvä keino aivan kuin lyhentää junan tai bussin matka-aikaa. Muutama vuosi sitten huomasin ja samalla yllätyin, kuinka paljon ristisanoissa ammennetaan samasta kuvapankista kuin kuvataiteessakin. Löysin yhteydestä vekkulin menetelmän luovalle synteesille, jossa kuva ei voi olla ilman sanaa.

Tärkeää on yhdellä sanalla ratkaista, mitä kuva esittää.  Esittävyydellä tai ei-esittävyydellä saati erilaisilla kuvan tyylikysymyksillä ei ole mitään merkitystä, kunhan oikea sana vain löytyy. Siksi myös minä saan luvan työskennellä niin monipuolisesti kuin kaikkiruokaiseksi kehittynyt taidenäkemykseni tuntee halua. Siitä syntyy taiteellinen seikkailu.

Hannu Castrén


Kesätila

Pipa Rauhamäki & Anu Rinkinen
VIIVALLA LUOTU
8.8.-27.9.2020

Käsityöläinen, tekstiilitaiteilija Anu Rinkinen ja kulttuurituottaja, kuvataiteilija Pipa Rauhamäki haluavat näyttelytöillänsä osoittaa, miten aikuinen nainen voi löytää aivan uuden näkökulman työhön, jota on vuosikymmenien ajan tehnyt oppimallaan äärimmäisellä pieteetillä ja tunnollisuudella. Väreillä leikkivä Anu Rinkinen luopuu väreistä, löytää itsestään yksivärisen, jopa värittömän puolen, ja huomaa sen riittävän harmoniseen tekstiilitaiteeseen. Tarkka ja tunnollinen Pipa Rauhamäki löytää itsestään uuden suvaitsevaisemman minän, joka hyväksyy ”virheet” ja huomaa lopputuloksessa kauneuden, jota ei aikaisemmin kauneutena olisi voinut hyväksyä.


Anu Rinkinen: ”Työni käsityöläisenä on leimautunut tiettyyn kuvio- ja värimaailmaan. Näyttelyiden avulla pääsen haastamaan itseäni täysin uusilla tekniikoilla ja toteutustavoilla. Tähän näyttelyyn haluan jatkaa muutaman vuoden takaista kokeilua, missä purin kangasta, käytin pelkkää piirtämistekniikkaa ja yhtä väriä. Jatkan samaa, lisäten erilaiset ompelutekniikat, kankaan laskostus, muodon muuttaminen ”irti pinnasta”. Pohjakankaina käytän pellavaa erilaisilla struktuureilla, mahdollisuuksien mukaan myös kierrätyskankaita.”


Pipa Rauhamäki: ”Tekstiilityöni teen kierrätysmateriaaleista: vanhoista farkuista ja liinavaatteista sekä kirpputoreilta löydetyistä langoista. Olen aina ollut tarkka ja huolellinen käsityöntekijä ja näissä töissä pyrin tietoisesti pois näistä ominaisuuksista. En tee ennakkosuunnitelmaa tai piirrä mallia, vaan annan mennä fiiliksen mukaan. Itse ompeleminen on se juttu, ei lopputulos. Doodlaan neulalla ja langalla, eli piirtelen, riipustelen omissa ajatuksissani käsin tai koneella kankaalle ja nautin tekemisestä. Opettelen hyväksymään epätäydellisen jäljen enkä pura yhtään pistoa. Lopputulokselta en odota mitään, mutta usein valmis työ yllättää epätäydellisellä ja rouhealla kauneudellaan – omalla tarinallaan.”

Anu Rinkinen www.popper.fi
Pipa Rauhamäki www.piparauhamaki.fi


2020 Näyttelykalenteri